Joulun rauhaa ja uudenvuodenlupauksia

Minulla on toteutumaton mutta onneksi toteutettavissa oleva haave: viettää talvinen viikonloppu autiolla saarella. Tuivertakoon tuuli ympärillä tai kaartukoon taivas kuulaana pääni päällä, joka tapauksessa ihmisen aikaansaama häly olisi kaukana - horisontti myös. Maisemassa riittäisi muutama luonnon sinnikkyydestä kielivä kiintopiste, silti siinä riittäisi katsomista. Mieli vaatii välillä lepoa ja ruumis haasteita.

Vastaavia tuntemuksia tunturikin tarjoaa, saaristo on vain nyt paljon lähempänä. Siksi olkoon tämä samalla uudenvuoden lupaus: toteutan haaveeni tänä talvena! Uuteen vuoteenhan usein liitetään hyviä päätöksiä kunnon kohentamiseksi tai muuten paremman elämän puolesta. Tämäkin on sellainen.

Ihan viime aikoina on Suomessakin alettu puhua luonnon tarjoamista hyvinvointivaikutuksista. Keskustelua vauhditti Metsähallituksen Luontopalvelujen toimintaa uhannut budjettileikkaus, mikä onneksi pieneni eduskunnan päätöksellä 5 miljoonasta vajaaseen pariin miljoonaan.

Vaikka akuutein kansallispuistojen hoitoa ja palveluja karsiva uhka on torjuttu, keskustelu toivottavasti jatkuu. Jopa ihan itsekkäästi ihmisen kannalta ajateltuna, puhdas ja monimuotoinen luonto on meille paljon merkittävämpi resurssi kuin arkipäivässämme osaamme ajatella. Uskon säästäväni yhteiskunnan terveyspalveluita muutaman kerran sen edestä kun kulutan kansallispuistoretkilläni polttopuuta ja pitkoksia. Ehkä jopa jaksan töissä pidempään sen ansiosta, kun tiedän että minulle on aina tarjolla paikka luonnon keskellä missä tuulettua kunnolla. Vihjeenä siis työurien pidennyksistä haaveileville päättäjille: pistetään kansallispuistosetelit jakoon!

Hanna Ylitalo

Puistonjohtaja, vastuualueena Lounais-Suomen suojelualueiden yleisökäyttö

PS. Toivotan kaikille Saaristomeren kansallispuiston ystäville rauhallista että virkistävää joulunaikaa ja hienoja luontokokemuksia vuodelle 2011!

Saaristomeren monipuolinen kääpälajisto

Kuluvana syksynä Saaristomeren kansallispuistossa on tehty kääpäkartoituksia 17 saaressa. Kohteina ovat olleet niin uloimmat puustoiset saaret (esim. Stora Buskär, Gärskär, Morgonlandet) kuin suuret välisaaristovyöhykkeen metsäsaaret (esim. Fårö ja Bodö). Kartoituksia on haluttu kohdistaa erikokoisiin, eri puolilla puistoa sijaitseviin sekä eri puulajien vallitsemiin saariin. Mukana on ollut myös saaria, joissa hoidetaan avoimia perinnebiotooppeja.

Saaristomerellä kasvaa monentyyppisiä metsiä, mutta vallitsevia ovat kuivat ja karut kalliomänniköt. Ulkosaaristossa tervaleppä ja koivu muodostavat metsien pääpuulajit, metsät ovat matalia ja pienialaisia. Lukuisilla saarilla on myös lehtoja, joissa tavataan myös muita puulajeja. Osaa lehdoista hoidetaan kuusia poistamalla, jotta ne eivät varjostaisi ja tukahduttaisi lehtokasvillisuutta.

Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueelta on tavattu noin 75 kääpälajia. Tämän lisäksi lahopuilla kasvavia muita sienilajeja, kuten orvakoita, orakkaita ja vinokkaita on yhteensä löydetty yli 200 lajia. Kääpälajeja on tavattu Suomessa 240 ja kullakin niillä on oma ekologinen vaatimuksensa elinympäristönsä suhteen. Osa lajeista vaatii sulkeutunutta vanhaa metsää ja osa taas edellyttää ympäristön avoimuutta.



Mehikääpä on uhanalainen jalopuiden
ja haavan lahottaja, joka on löydetty
Saaristomereltä neljältä saarelta.

Tänä syksynä kerätyn aineiston käsittely on yhä kesken, sillä monet kääpälajit vaativat mikroskooppisen tarkastelun lajinmäärityksen varmistamiseksi. Harvinaisimpia varmistuneita löytöjä ovat uhanalaiset mehikääpä, välkkyludekääpä ja rustikka, sekä silmälläpidettävät ruostekääpä, silokääpä, pähkinänkääpä, häränkieli ja pettukääpä. Muita harvalukuisia lajeja ovat haavanarinakääpä, lakkakääpä ja kuusenkääpä.

Uhanalainen rustikka elää maahan kaatuneella laholla koivulla,

jota pakurikääpä on ensin lahottanut.

Tervalepikoissa ehdoton valtalaji on ruskea lepänkääpä, joka muodostaa laajoja kasvustoja sekä pystyyn kuolleiden että maahan kaatuneiden runkojen pinnalle. Melkein joka saaresta on löytynyt myös lepänkäävän seuraajalaji voikääpä, joka kasvaa vain lepänkäävän ensin lahottamalla rungolla. Kalliomänniköissä männynkääpää tapaa niin elävissä kuin kuolleissakin puissa. Männyn juuresta kasvava karhunkääpä ja nimensä värinen viinikääpä ovat niin sanottuja vanhan metsän indikaattorilajeja, joita saariston hakkaamattomista kalliomänniköistä toisinaan tapaa.



Koivikoissa etenkin pökkelökääpä esiintyy kaikkialla saaristossa, uloimpia saaria myöten, mutta taulakääpä on sen sijaan yleinen vain sisä- ja välisaaristossa. Arinakäävän levinneisyys on tasainen, mutta se on melko vähälukuinen. Siellä missä esiintyy kuusta, lajimäärä kasvaa kuusenkynsikäävällä, kantokäävällä, rivikäävällä ja sinihaprakäävällä. Haapa tuo lajilistaan kuorikäävän, haavankäävän ja ketunkäävän, pihlaja okrakäävän, tammi sokkelokäävän ja pähkinäpensas kuhmukäävän.

Mitä enemmän puulajeja ja lahopuuta on tarjolla kasvualustaksi, sitä enemmän kääpälajeja voi paikalla esiintyä. Saaristomerellä on Suomen mittakaavassa erityislaatuisen lajikoostumus, johon vaikuttavat alueen lounainen sijainti meren äärellä, metsätyyppien vaihtelu, puulajien runsaus, syrjäisten saarien luonnontilaisuus ja saariston rakenteen tuoma geomorfologinen vaihtelu.



Kuolleen puun laiton käyttö nuotioissa on uhka kääpien ja muiden lahopuusta riippuvaisten lajien monimuotoisuudelle saaristossa.


Panu Kunttu, suojelubiologi
Metsähallitus, Etelä-Suomen luontopalvelut
Kasnäs



Kansallispuiston matkailua kehitetään yhteistyössä

Saaristomeren kansallispuisto tarjoaa hyvät retkeilymahdollisuudet omatoimisille veneilijöille ja melojille. Metsähallituksen tehtäviin kuuluu huolehtia näistä ns. jokamiespalveluista eli siitä, että virkistyskäyttöön varatut kohteet ovat asiallisessa kunnossa. Mitä tulee puolestaan matkailun liiketoimintaan, niin siinä Metsähallituksen rooli on määritetty vähän eri tavalla: tehtävänä on luoda puitteita ja edellytyksiä paikallistaloutta tukevalle yritystoiminnalle.

Saaristomerellä on yrittäjien kanssa tehty yhteistyötä muutamien vuosien ajan. Kansallispuiston matkailun kehittymisen kannalta on tärkeää, että yrittäjät tietävät kansallispuiston antamat mahdollisuudet sekä siihen liittyvät rajoitukset ja pelisäännöt. Metsähallitukselle on puolestaan tärkeää kuulla yrittäjiltä mitä matkailumaailmassa tapahtuu ja minkälaisia tarpeita ja odotuksia matkailijoilla ja yrittäjillä on. Etupäässä näistä asioista on keskusteltu sisätiloissa kerran-pari vuodessa mutta tämän vuoden syyskuussa päätimme lähteä paikan päälle, saaristoon.

Yrittäjien ja Kemiönsaaren kunnan matkailun edustajan kanssa tutustuimme syyskuussa Nauvon Kråkskäriin, joka kunnostettuna olisi oiva kohde myös matkailuyrittäjien ryhmien vierailukohteeksi. Keskustelujen lomassa nautimme ihanasta syyssäästä ja maukkaasta retkilounaasta.

Kråkskärin kalastajatorpan umpeutunut pihapiiri on kuluneiden reilun kymmenen vuoden aikana raivattu ja nykyään lampaat pitävät sen avoimena.

Muutolla olevat mehiläishaukat ja muut petolinnut toivat oman ihanan säväyksensä päivään.

Laura Lehtonen, Erikoissuunnittelija/virkistyskäyttö ja matkailuyhteistyö,

Metsähallitus, Turku

Örö – en unik upplevelse för naturguider

Det bästa med arbetet som kundrådgivare vid Blåmusslans Naturum är att åka ut till Örö under högsäsongen. Örö, som ligger cirka 13km norr om Bengtskärs fyr, är ett av de finaste utflyktsområdena som bjuder på upplevelser både för natur- och historieintresserade. Vad som gör ön väldigt unik är att det är möjligt för turister att besöka ön endast under 15 tillfällen under sommaren. Ön har varit stängd som ett militärområde sedan krigstidernas slut.

Som Forststyrelsens naturguider har vi som uppgift att samarbeta med två företagare som arrangerar utfärderna från Kasnäs. Företagaren ansvarar för kundernas praktiska behov och även historieguidningen, medan Forststyrelsen tar hand om naturguidningen. En vanlig dag för oss naturguider går oftast ut på två guidningar, en för vardera företagaren. Resorna lockar oftast mycket folk och som bäst kan en grupp bestå av 45 människor. Ett spänningsmoment före varje resa är gruppens språkindelning som aldrig kan vetas i förväg. En typisk grupp har oftast både finsk och svenskspråkiga deltagare då guidningarna sker på två språk. Men som överraskning kan det även finnas krav för engelskspråkig guidning.

Eftersom resorna sker på Försvarsmaktens villkor, samt under bestämda datum, arrangeras bägge företagarens utfärder under samma dygn. Grupperna anländer på olika ställen och har därmed olika rutter som naturguiden bör behärska. En viktig sak att komma ihåg som guide är att gruppen består av både historie- och naturintresserade personer. För oss naturguider är det en utmaning att bjuda på naturupplevelser som även väcker intresse hos dem som huvudsakligen är historieintresserade. Vanligtvis brukar det lyckas bra, eftersom öns mångsidighet överraskar största delen.

En lyckad resa kan ibland toppas med en oväntad höjdpunkt. Under sommarens lopp har vi fått uppleva en hel del positiva överraskningar som gett det lilla extra för våra guidningar. I början av säsongen fick nästan varje grupp glädjen att se ett gammalt havsörnspar från nära håll. I juli upptäckte vi en ovanlig gäst i Örös växtvärld. Den exotiskt blåa växten identifierades senare till en Rysk Martorn. Under samma månad fick vi syn på Finlands mäktigaste dagfjäril, Apollon, som landade på en dams t-skjorta och blev ett populärt mål för fotografering.

För guiden är varje resa ett nyttigt tillfälle för att bilda en bättre helhetsbild med intressanta nya detaljer. Det gäller att noggrant lyssna på människor och observera rutten med tanke på nya naturobjekt som kunde vara intressanta för kommande guidningar. För oss guider varav den ena studerar geografi och den andra miljöbiologi, är Örö absolut inte bara en arbetsplats men också en ypperlig möjlighet att få använda sina kunskaper i praktiken och lära sig en hel del nytt. Det finaste är om vi lyckas med att spegla vår egen entusiasm till kunderna.

Heidi Lampén & Atte Lindqvist,
Blåmusslans naturum, Forststyrelsen