Saaren sylissä - I öns famn

Olemme kuusi voimauttavan valokuvan menetelmäohjaajaa. Emme ole ammattivalokuvaajia, vaan jokainen meistä käyttää voimauttavan valokuvan menetelmää osana omaa työtään.

• Jaana Harmainen on sosiaalityöntekijä ja työnohjaaja
• Kimmo Hurri on pappi
• Kari Karomäki on lähikasvattaja ja perhekodin isä
• Kari Lanne on lähihoitaja erityisalanaan mielenterveys ja päihdehuolto
• Marjo Mutanen on kasvatustieteilijä ja työnohjaaja
• Raija Puumalainen on ravitsemusterapeutti

Vi är sex handledare i kraftingivande fotografering. Vi är inte professionella fotografer, utan var och en av oss använder den kraftingivande fotograferingens metod som en del av sitt eget arbete.

• Jaana Harmainen är socialarbetare och arbetsledare
• Kimmo Hurri är präst
• Kari Karomäki är närfostrare och pappa i ett familjehem
• Kari Lanne är närvårdare specialiserad i psykisk hälsa och missbrukarvård
• Marjo Mutanen är pedagog och arbetsledare 
• Raija Puumalainen är näringsterapeut

 

Jungfruskäriä ennallistetaan saaren omilla ehdoilla. Ihminenkin tarvitsee toisinaan ennallistumista. Ennallistuessaan ihminen löytää omat olemassa olevat voimavaransa. Siksi ihmisen kohdalla ennallistumista kutsutaan voimautumiseksi. Voimauttava valokuva on ennen kaikkea näkemisen tapa. Se on hyväksyvä ja rakastava katse, jolla kuvan päähenkilöä katsotaan hänen omilla ehdoillaan. Kyse on dialogista, luottamuksellisesta vuorovaikutuksesta kuvaajan ja kuvaparin kesken. Kuvaustilanne merkitsee kokemusta, että on tullut nähdyksi ja kuulluksi. Se rakentaa luottamusta toisiin ihmisiin erityisesti niillä ihmisillä, jotka ovat jääneet näkymättömiksi perheen ongelmien tai yhteiskunnallisen asemansa vuoksi tai joilla luottamus sanojen totuudellisuuteen on vaurioitunut. Menetelmän käyttö edellyttää, että kuvaaja itse on ensin käynyt läpi oman prosessinsa nähdyksi tulemisessa. 

 

Jungfruskär återställs på öns egna villkor. Även människor behöver varandra för att återställas. Vid återställningen hittar människan sina egna inre krafter. Därför kallas denna återställning hos människan för kraftingivning. Kraftingivande fotografering är framför allt ett sätt att se på saker. Det är en accepterande och älskande blick, med vilken man ser på huvudpersonen på hans eller hennes egna villkor. Det är frågan om en dialog och en förtroendefull växelverkan mellan fotografen och de fotograferade. Fotograferingstillfället betyder en upplevelse över att bli sedd och hörd. Det bygger upp förtroende gentemot andra människor, speciellt hos dem som känt sig osedda på grund av familjeproblem eller på grund av sin samhälleliga status och hos dem vars tillit gentemot verbal kommunikation har fått en stöt. Denna metod förutsätter att fotografen först själv har gått igenom en egen process i att bli sedd.

 

 

Näissä mietteissä tulimme syyskuussa 2010 Jungfruskäriin yhdeksi viikonlopuksi. Saari otti meidät syliinsä. Näyttelyn kuvat kertovat miten tulimme nähdyiksi ja mitä itse näimme.
Saaren sylissä -valokuvanäyttely 22.5.-21.8.2011 Jungfruskärissä.

I dessa tankar kom vi till Jungfruskär i september 2010 för en helg. Ön tog oss i sin famn. Utställningens fotografier berättar om hur vi blev sedda och vad vi själv såg.
I öns famn – en fotoutställning på Jungfruskär 22.5.-21.8.2011.

 

Sielusuihku - En dusch för själen

Jurmon itäisin kärki. Kerran viikossa. Vuoden ajan.

Asun saarella, joka muuttaa muotoaan. Kuvasin Jurmon itäistä kärkeä kerran viikossa samalta kiveltä vuoden ajan, 21.10. 2009 – 14.10.2010. Vuodenaika, sää ja saaren muoto ovat erilaiset jokaisella kerralla. Näyttää, kuin saari olisi elävä. Paikka yllättää minut joka kerta. Kun menen sinne, tuntuu, että sieluni käy suihkussa. Näyttely on kunnianosoitukseni Jurmon saarelle, joka on ollut kotini kahden ja puolen vuoden ajan.

Valokuvanäyttely on ripustettu Jurmon vierasvenesataman rakennusten ulkoseinille 18.6.2011 – 14.8.2011.




Kuva/Bild: Iina Terho, 13.10.2010


Jurmo Österrevet. En gång per vecka. Året runt.

Jag bor på ön, som varierar med formen. Jag fotograferade Jurmo Österrevet en gång per veckan från samma sten året runt, 21.10.2009 – 14.10.2010. Årstid, vädret och öns form förändrar sig varje gång. Det ser ut som ön vore levande. Platsen överraskar mig varje gång. När jag går dit, känns det att min själ duschar sig. Utställning är min tribut till Jurmo ön, som har varit mitt hem två och halvt år.

Fotoutställning är ställt up till hamnbyggnaders ytterväggar i Jurmo Gästhamn 18.6.2011 – 14.8.2011.


Kuva/Bild: Iina Terho, 13.1.2010



Iina Terho,

Yhteistyössä/ Samarbete med: Metsähallitus/ Forststyrelsen

Retki Konungskärille

Näkymä häikäisee niin, että on pakko pysähtyä. Kaivamme kamerat esille. ”Täällä on ihan kuin Pohjoisnavalla.” Ympärillä leviää upea valkoinen avaruus. Meri on jäässä niin pitkälle kuin silmä kantaa. Metsäiset saaret nousevat aavasta jylhinä ja varmoina. Muistuttavat satunnaista saaristokulkijaa kesästä.

Olemme lähteneet liikkeelle Korpoströmin saaristokeskuksesta Länsi-Turunmaalla ja hiihtäneet jo kahden merenselän yli. Tuulta on ollut vain nimeksi, mutta aurinko oli jo aamulla noussut pilvettömälle taivaalle. Neljän ihmisen ja yhden koiran seurueemme on varustautunut hyvin. Repuissa kulkee eväät taukopaikalle Konungskärin autiotuvalle, jonne on suunnitelmissa mennä kiertokautta.

Hiihtäjiä hymyilyttää tämän tästä, vaikka matka alkaa jo painaa. Tuntuu niin jännittävältä kulkea jäällä. Tuuli on kieputtanut lunta mitä ihmeellisimmiksi dyynimuodostelmiksi. Välillä lumi suorastaan matkii aaltoja.

Konungskärin tuvalla pannaan tuli uuniin ja aletaan siemailla kaakaota.

”Upea päivä tehdä tämä retki!”

”Tosi hyvää leipää.”

Tavallinen ja soijamakkara paistuvat juuri veistetyn makkaratikun päässä. Koira käy rapsutettavana.

Pihamaalla todistamme punaisen auringon putoamista horisonttiin. ”Miten se voi plompsahtaa noin nopeasti?” Alamme hiihtää takaisin Korpoströmiin rivakasti, sillä tauon aikana on tullut hieman kylmä. Otamme hämärtyvässä illassa suunnan kohti Korppoon radiotornia.

Silloin kun Korpoströmin valot jo siintävät meille, näemme hädin tuskin toistemme kasvot pimeässä. Laiturilla ajatukset ovat jo saunassa.

Lea Peuhkuri

Talvilomanviettoa Sinisimpukassa

Saaristomeren Luontokeskus Sinisimpukka talvitunnelmissa.

Pakkanen paukkuu, mutta auringonsäteet pilvettömältä taivaalta lämmittävät jo hieman… Hanki narskuu jalkojen alla, kaukaa kuuluu lasten kiljahduksia pulkkamäestä ja meren paksut jäät täyttyvät hiihtäjistä ja luistelijoista… Mutta hetkinen! Onpa eläinmaailmassa hiljaista. Missä mahtavat kalat piileskellä kun jää peittää meren? Entä orava? Paleleekohan tupsukorvaa pakkasilla?

Näihin ja moneen muuhun kysymykseen löytyy vastaus Saaristomeren Luontokeskus Sinisimpukasta, jossa talvilomien ajan keskitytään eläinten talvenviettoon. Luontokeskus täyttyikin kävijöistä jo ensimmäisen talvilomaviikon aikana. 

”Katso äiti, tuolla on juossut orava!”, ”Täällä on aito hylje!” Ja mistä mahtaakaan löytyä talvilomaristikkoon seuraava vastaus… Asiakasneuvojalta voi kysyä apua vastaukseen tiukan paikan tullen, ja hän ehdottaakin että lintuluodon lähettyviltä voi vastaus löytyä. ”...täällä voi myös askarrella lintuja langasta ja villasta sekä kaloja eri materiaaleista…” hän jatkaa asiakkaiden neuvomista.  

”Kisataan siitä, kuka osaa useamman pikkulinnun nimen!” kuuluu lintulaudalta, jossa voi kisailla pikkulintutietämyksestä kaverinsa kanssa.  

”Täällä pääsee elokuviin! Mennään jo, mennään jo!”   

”Haluatteko nähdä Itämerestä vai harmaahylkeestä kertovan elokuvan?” kysyy asiakasneuvoja ja neuvoo tien auditorion parhaille paikoille.

Kohta on keskus kierretty ja taas tarkenee jatkaa lumessa temmeltelyä. Pakkasen punertamat kasvot loistavat kilpaa auringon kanssa kiittäessäni vierailusta ja toivottaessani hyvää päivänjatkoa.

Olipa taas vauhdikas, ja ennen kaikkea mukava päivä, ajattelen lukitessani Sinisimpukan luontokeskuksen ovia päivän viimeisten asiakkaiden lähdettyä.

Huomenna taas jatketaan!

Ann-Sofi Österberg

Asiakasneuvoja, Saaristomeren Luontokeskus Sinisimpukka

Metsähallitus