Näkymä häikäisee niin, että on pakko pysähtyä. Kaivamme kamerat esille. ”Täällä on ihan kuin Pohjoisnavalla.” Ympärillä leviää upea valkoinen avaruus. Meri on jäässä niin pitkälle kuin silmä kantaa. Metsäiset saaret nousevat aavasta jylhinä ja varmoina. Muistuttavat satunnaista saaristokulkijaa kesästä.
Olemme lähteneet liikkeelle Korpoströmin saaristokeskuksesta Länsi-Turunmaalla ja hiihtäneet jo kahden merenselän yli. Tuulta on ollut vain nimeksi, mutta aurinko oli jo aamulla noussut pilvettömälle taivaalle. Neljän ihmisen ja yhden koiran seurueemme on varustautunut hyvin. Repuissa kulkee eväät taukopaikalle Konungskärin autiotuvalle, jonne on suunnitelmissa mennä kiertokautta.
Hiihtäjiä hymyilyttää tämän tästä, vaikka matka alkaa jo painaa. Tuntuu niin jännittävältä kulkea jäällä. Tuuli on kieputtanut lunta mitä ihmeellisimmiksi dyynimuodostelmiksi. Välillä lumi suorastaan matkii aaltoja.
Konungskärin tuvalla pannaan tuli uuniin ja aletaan siemailla kaakaota.
”Upea päivä tehdä tämä retki!”
”Tosi hyvää leipää.”
Tavallinen ja soijamakkara paistuvat juuri veistetyn makkaratikun päässä. Koira käy rapsutettavana.
Pihamaalla todistamme punaisen auringon putoamista horisonttiin. ”Miten se voi plompsahtaa noin nopeasti?” Alamme hiihtää takaisin Korpoströmiin rivakasti, sillä tauon aikana on tullut hieman kylmä. Otamme hämärtyvässä illassa suunnan kohti Korppoon radiotornia.Silloin kun Korpoströmin valot jo siintävät meille, näemme hädin tuskin toistemme kasvot pimeässä. Laiturilla ajatukset ovat jo saunassa.
Lea Peuhkuri
