Tapahtui kerran Sinisimpukassa

Vuosien varrella ovat asiakasneuvojat keränneet ylös hauskoja tapahtumia ja lausahduksia, mitä Sinisimpukan luontokeskuksen asiakkailta on kuultu. Tässä koottuna niistä muutamia.
 
Mikä paikka se Sinisimpukka oikein on?

"Onko tää luontokeskus täällä sisällä? Mää luulin et se on tuolla luontopolulla. Varmaan paljon nähtävää..."

"Onks tää kylpylä?"
"Onks tää hotelli?"
"Onko tää kirkko?"

"Missä on ravintola Sinisimpukka?"

"Täh, onko SISÄLLÄKIN nähtävää?"

"Onks teillä baari täällä, kun tuossa lukee palvelupiste?"

"Onko ylhäällä se planetaario?" (Ylhäällä sijaitsee näköalatorni.)

Vanhempi herrasmies: "Wau, esitelläänkö täällä koko Suomen luonto?"

"Är det faktiskt en äkta blåmussla ni har ute på väggen?" (Där finns en stor blåmussla av trä.)

Usein on yritetty saada eläkeläis- ja opiskelija-alennuksia pääsylipuista. Myös monien ryhmien herrasmiehet ovat luvanneet maksaa naiset sisään. Sinisimpukkaan tutustuminenhan on kaikille maksutonta.

Sinisimpukan murtovesiakvaario jaksaa ihmetyttää

Kaksi pariskuntaa käveli akvaarion luokse. Toinen naisista: "Voi että noita koralleja on kuulemma vaikea hoitaa. Ja hei, tuolla on rouskujakin!" (Akvaariossa on rakkolevää ja kampela. Ei siis rouskuja, jotka ovat sieniä, tai rauskuja, joita ei meidän vesillämme tapaa.)



Eräänä päivänä perhe saapui Sinisimpukkaan. Lapsi juoksi akvaarion viereen riemuiten vanhemmilleen: "Kattokaa, tuolla on kampeloita!" Tähän äiti vastasi: "Ei noi oo kampeloita, ne on rauskuja."

"Miten te pystytte pitämään akvaarion hiekan noin kuivana?"

Eräs vanhempi nainen akvaarion edessä: "Onpa aidon näköisiä!"

Uudenmaan kalatalousyhteisöjen liitto: "Onko täällä niitä neontetroja?"

Saaristomeren kansallispuiston luonto on ihmeitä täynnä

8-vuotias lapsi: "Ravintoketju on paikka, jossa saa hampurilaisia."

Siis onko toi valkohäntäkotka sama kuin merikotka? (Merikotka on englanniksi white-tailed eagle)

Matkailijat USA:sta ihmettelivät: "What does it means... Archipelago?"

"Kyllä jokaiseen saareen pitäisi olla venekyytejä." (Saaria ja luotoja pelkästään kansallispuiston alueella on yli 2000 ja yhteistoiminta-alueella yli 8000.)

Opas ekaluokkalaisille: "Osaisiko joku kertoa, mitä ovat jokamiehenoikeudet?" Poika: "Ei saa huutaa." Opas: "Nuo kuuluvat hyviin käytöstapoihin, eivät ihan jokamiehenoikeuksiin. Tietääkö joku toinen vastauksen?" Toinen poika viittaa innokkaasti: "Pitää ottaa lakki pois päästä sisällä."

Misslyckande eller kanske lyckade gudningar på naturstigen

Guidningen med en utländsk grupp på den geologiska naturstigen blev endast berättelser om midsommarfriandet i Skärgården - nästan ingenting om Skärgårdens geologi.

"Vau, kranaatteja kalliossa... Voiks ne räjähtää?" ( Kyse oli luontopolun granaateista, joita on kallioperässä.)

En finsk dagisgrupp undrade om den finlandssvenska guiden var utlänning då talade så konstigt finska. Året var 1995 och guidningen forsatte med att hela gruppen kunde svenska: vi sjöng "den glider in, den glider in i mål igen".

"Onko madot syöneet nuo kolot kallioon?"

Arkistoista koonnut: Sanna-Mari Rivasto Sinisimpukan luontokeskuksen asiakasneuvoja, Metsähallitus, Kemiönsaari

Talkooleiriläisten matkassa

Vappuna tuntui mukavalta astua veneeseen, joka otti sumun keskellä suunnan kohti Jungfruskäriä. Tätä olin kaivannut - kentälle pääsemistä - kaikkien talven palaverien ja tietokoneen tuijottelun jälkeen. Olin matkalla Kihdin keskelle, kansallispuiston läntisimmälle saarelle. Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri järjesti Jungfruskärissä vappuna nelipäiväisen talkooleirin. Talvella olin päättänyt että osallistuisin yhdelle kansallispuiston tämän kauden kuudesta yleisölle suunnatusta talkooleiristä, koska halusin saada paremman käsityksen tästä kansallispuistolle hyvinkin merkittävästä työsarasta. Neljä päivää elettiin selkeässä rytmissä ja työrupeamia tauottivat ruokailut. Päivän kruunasi sauna jonka jälkeen väsynyt väki oli yleensä valmis siirtymään unten maille.

Tarjolla oli kahdenalaista työtä: haravointia tai lehtien kuskaamista pressulla polttopaikalle. Ei vaadi paljon yläpäältä mutta pitää mukavasti liikkeellä.

Neljä päivää meni nopeasti ja jälkeäkin syntyi vajaalla kahdenkymmenen ihmisen porukalla: päivien aikana siistittiin reilu viisi hehtaaria lehdesniittyjä. Jungfruskärissä on hoidettavia lehdesniittyjä 13 ha - melkein puolet koko Suomessa hoidon piirissä olevista lehdesniityistä.

Jungfruskärissä on viime vuosina ollut keväisin haravan varressa useita kymmeniä ihmisiä. Ilman näitä innokkaita vapaaehtoistyöntekijöitä tästä hoitotyöstä ei yksinkertaisesta selviydyttäisi. Pitää toivoa että heitä löytyy jatkossakin. Leirin viimeisenä päivänä Galtbyn laiturille nousi ainakin yksi onnellinen ihminen. Käsissä oli rakkoja, mutta pää oli vapautunut ylimääräisestä kuormasta. Päivien aikana käydyt keskustelut niin puiston muun henkilökunnan kuin vapaaehtoisväenkin kanssa olivat antaneet syvempää ymmärrystä ja virtaa myös omaan perustyöhöni. Totta puhuen oli jo ihan mukava palata myös työpöydän ääreen, viides haravointipäivä ainakin omalla kohdalla olisi vaatinut jo pientä motivointia. Rajansa sentään kaikella, haravoimisellakin.

Laura Lehtonen Erikoissuunnittelija/virkistyskäyttö ja matkailuyhteistyö, Metsähallitus, Turku

Yxskär

Våren 2010 åkte Dalsbruks sjuor och Korpos sjuor till Yxskär som hör till Skärgårdshavets biosfärsområde. Vi åkte med två båtar.

Vacker utsikt från grillplatsen.

Träden var rakt avkapade för att man lätt skulle kunna ta bladen och kvistarna till användning.

Bild från naturstigen.

Några ormar sttte vi också på.

Där funderade klasserna på frågor om hur man skulle kunna bevara naturens mångfald. I skolorna har klasserna senare bearbetat frågorna och gjort ett litet "projekt" kring dessa. Leken med Katja pågår.

Vi, 7a i Dalsbruks skola har via internet lärt känna Korpos 7:or. Den 26.5 åkte båda klasserna iväg till Yxskär. Där delades vi först in i 2 stora grupper, turvis gick grupperna naturstigen och lekte en lek. Efter det åt vi lite smörgåsar och korv och drack tripp. När vi ätit klart började vi arbeta med frågorna om hur man skulle kunna bevara mångfalden i naturen. När vi funderade på frågorna var vi indelade i 3 grupper, kniporna, strandskatorna och skrattmåsarna. I grupperna kom vi på en massa briljanta idéer. Ca. 16 var vi Dalsbruks gänget hemma, och alla var nog rätt så trötta. Efter Yxskärsresan har vi bearbetat frågorna vi gjorde, och satte upp ett VÄLDIGT FINT plakat i Blåmusslans naturum i Kasnäs. Korpoeleverna har gjort ett liknande plakat som har hängts upp i skärgårdscentret Korpoström.

Fanny Väärä & Jill Karlsson 7A, Dalsbruks skolan

Quis custodiet ipsos custodes?

Who watches the watchers? Thanks to the newest addition of a waterproof web camera to the underwater nature trail on Stora Hästö, the answer is anyone with an internet connection! However, this is not the first of its kind at this site. In mid-June 2006, the University of Applied Sciences in Turku (Turun Ammattikorkeakoulu) installed the first underwater camera as part of the Nature-IT programme, which was designed to produce live broadcasts of real time images of archipelago nature online. Unfortunately, at the end of the summer 2007, the camera fell prey to the waves and winds which occasionally batter the western shore of the island, situated approximately 5 km southwest of Korpoström. The new camera was installed earlier this year in spring in shallow water (approximately 1.5 metres), looking onto a bush of bladderwrack/ rakkolevä (Fucus vesiculosus). Filamentous algae are also visible covering the bedrock in the background. Online viewers have already spotted three-spined stickleback (Gasterosteus aculeatus) darting about, as well as sea snails slowly crawling across the Perspex face plate. Like its predecessor, the assembly is ingenious in its simplicity, comprising a net camera sealed into a plastic waterproof box with a clear Perspex lid. A solar-powered unit on land delivers power to the camera via a waterproof cable. Live images are taken every ten seconds and images transmitted via arial to a web server: http://www.natureit.fi/site/hasto

The conditions could not have been better for my first fieldtrip of the year. Our first job was to check the webcam housing and move the bladderwrack bush so that it was in better focus. A cable visible in the online pictures after the first installation also needed to be moved out of shot. We spotted several fish species in the stones surrounding the camera, including inquisitive sticklebacks, a shy eelpout (Zoarces viviparus-kivinilkka) and some sand gobies/hietatokko (Pomatoschistus minutus). As I took photos of the camera inside its waterproof housing, I wondered if anyone online was watching us!

Hello, is there anybody in the web?

The rest of the first dive was spent photographing and checking the dive trail. Visibility was best at the deepest parts of the trail with many four-horned sculpins/ härkäsimppu (Myoxocephalus quadricornis) lurking on the bottom. These fish are easy to photograph, unlike the frustrating eelpout, which stay still until just before you push the shutter, leaving you with either a blur or just a photo of bare rock!

The second dive involved reassembling the dive trail. The concrete information plates are heavy (30 kg in air) but luckily we both had lifting bags. Each plate is attached to the bag, which is inflated from the diver’s regulator. Once the plate lifts gently off the bottom the diver can tow it to the desired spot. The underwater trail, including the snorkel path will be fully reassembled by the beginning of July. I consider myself fortunate to work as a marine biologist and diver in Metsähallitus, especially during the summer months in the Archipelago or Bothnian Seas. Although the weather isn’t always kind and the work may be hard, cold and wet, after a long day of sun, calm seas and good dives and good colleagues, we often joke that it doesn’t feel like work at all! It’s just another day in the “office”.

Underwater photographer needs a waterproof camera and a lots of patience.

Kevin O’Brien, Ph.D Meribiologi/Sukeltaja, Metsähallitus, Turku/Korpoström