Toukokuun loppu tarkoittaa Sinisimpukan luontokeskuksen asiakasneuvojille työntäyteisiä päiviä, kun koululaisryhmät tulevat luokkaretkelle Sinisimpukkaan. Aamu alkaa opastuksien jaolla oppaiden kesken. Kuka tahtoo aloittaa ulkona luontopolulla? Kuka alkaa opastuksen kartalta tai lintuluodolta? Miten ihmeessä saamme kaikki kolme ryhmää opastettua samaan aikaan luontokeskuksen sisätiloissa häiritsemättä muita?
Kun opastukset on jaettu ja ensimmäinen bussilastillinen opastettavia saapuu, luontokeskus täyttyy iloisista riemunkiljahduksista. Esikoululaiset ovat innoissaan, kun näkevät murtovesiakvaariossa ihan oikeita kaloja. ”Kato tuolla on rousku”, pieni poika innostuu. Opas korjaa, että rousku on sieni ja rausku on kala, mutta akvaarion rauskulta näyttävä kala onkin kampela.
Yläasteelaiset saavat kuulla lintuluodolla merikotkan tarinan. Harvat ovat kuulleet DDT:stä – torjunta-aineesta, joka oli syynä merikotkan lähes sukupuuttoon kuolemiseen 1970-luvulla. Pieniä naurunhymähdyksiä kuulee, kun opas kertoo DDT:tä käytetyn myös täiden karkottamiseen. Lintuluodolta matka jatkuu vedenalaiseen maailmaan, jossa lähes maaginen tunnelma saa oppilaat hiljentymään.
Tokaluokkalaiset lähtevät ulos geologiselle luontopolulle. ”Rannassa täytyy varoa tällilevää, jottei liukastu rantakalliolta hyiseen meriveteen. Uiminen vaatteet päällä on kielletty! Eikä sitten saa astua käärmeiden päälle”, komentaa opas. Polku johdattaa entisen tulivuoren juurille, missä näkyy jääkauden merkkejä. Kalliosta etsitään harmaan ja ruskean eri sävyjä. Silokalliosta löytyykin jänniä kuvioita. ”Ihan kuin kaksiväristä hammastahnaa”, oppilas kuvaa eri kivilajien kiemuraisia kuvioita. Haahkat mouruavat läheisen luodon ympärillä, mutta suuremman mielenkiinnon herättää ohi päristelevä moottorivene.
Opas huokaisee helpotuksesta, kun kahden tunnin opastuksen jälkeen kaikki oppilaat ovat vielä tallella, eikä kukaan ole liukastunut mereen. Nyt on kolmen vartin tauko ennen seuraavaa opastusta. Ehtii siis hyvin syödä! Ruokatauko kutistuu kahdenkymmenen minuutin mittaiseksi, sillä seuraava ryhmä tulee paikalle ajoissa. ”Tervetuloa Sinisimpukkaan”, opas huikkaa juuri viimeisen leivänpalan nieltyään ja alkaa kertoa lukiolaisryhmälle, miksi kansallispuistoja oikein perustetaan.
Esikoululaisten opastus alkaa olla lopussa ja lapset saavat kuulla tarinanurkkauksessa tarinoita menneistä ajoista, kun vielä uskottiin maapallon olevan litteä. Sen jälkeen koko sakki pääsee Mytilukseen – jännään koloon. Sitä onkin odotettu koko opastuksen ajan. Taas luontokeskus täyttyy iloisista äänistä, vaikka opas yrittää hyssytellä, jotta ryhmä ei häiritsisi toisten opastusta.
Iltapäivällä luontokeskus hiljenee ja oppaatkin saavat hetkisen aikaa hengähtää. Karkkipaperi löytyy auditorion lattialta. Vessasta on käsipyyhe loppu. Myynnissä olevat pehmolelut ovat suloisessa sekamelskassa. Hiekkaa on lattialla ainakin ämpärillinen. Keneltä jäikään tuo vaaleanpunainen lippalakki Sinisimpukan naulakkoon? Entä miten sininen sukka on päätynyt lintuluodolle? Huomenna taas hulinat jatkuvat...
Sanna-Mari Rivasto Sinisimpukan luontokeskuksen asiakasneuvoja, Metsähallitus, Kemiönsaari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti