24.7.2010

Meloen töihin. Osa 4: Melontaturvallisuudesta

Moni ajattelee, että melonta on vaarallinen laji. Kajakilla melominen on kuitenkin turvallista ja suuremman vaaran saaristossa liikkuessa aiheuttavat punkit ja kyykäärmeet sekä sateesta liukkaat kalliot. Punkkeja on minuun kiinnittynyt tällä reissulla jo neljä, mutta käärmeet ovat pysytelleet piilossa. Kajakilla meloo kovassakin aallokossa, se tuli taas kerran todettua meloessani Konungskärin suunnalta Aspön taivaallisten munkkikahvien kautta Björköseen. Myötätuulta loppupäivästä oli lähemmäs 10 metriä sekunnissa ja aallot sen mukaiset. Vinhaa, mutta vakaata menoa! Ja upeita maisemia ehti myös ihailla aaloilla ratsastaessa. Ulkosaaristomelonnat ovat parasta, mitä tiedän!

Turvallisuudesta ei kuitenkaan kannata tinkiä. Aina ennen melonnalle lähtöä tarkistan, että pakkausluukut ovat ilmatiiviisti kiinni. Näin tavaratilaan ei pääse vettä ja kajakin kaatuessa kajakki kelluu. On kuitenkin hyvin harvinaista, että kajakki kaatuu, vaikka olisi kovakin aallokko. Meloessa käytän aina kelluntaliivejä. Kajakin kaatuessa on myös mahdollista pelastautua takaisin kajakin sisään ilman, että tarvitsee uida kajakin kanssa rantaan asti.

Sään vaihtelut aiheuttavat monesti pään vaivaa. Kova vastatuuli vie voimia ja saattaa vaikeuttaa avoimilla paikoilla rantautumista. Sumu puolestaan heikentää näkyvyyttä ja itse melojan näkymistä muille vesillä liikkuville. Kompassi auttaa sumussa ja hämärässä suunnassa pysymisessä. Turvaliivit ja pimeällä myös merkkivalot kajakissa parantavat melojan näkymistä muille vesillä liikkujille. Päähine ja aurinkolasit suojaavat auringonpistokselta ja aurinkovoide ihon palamiselta. Riittävä nesteen nauttiminen on tarpeen, jotta ei tule nestehukkaa. Pientä välipalaa kannattaa pitää käden ulottuvilla, jotta jaksaa paremmin pitkiä selkiä ylittäessä. Meloessa kastuu yleensä aina vähän. Sen vuoksi on hyvä pakata vaihtovaatteet vesitiiviisti mukaan hypotermian välttämiseksi.

Pitkän melontapäivän lopuksi maistuu venyttelytuokio, jossa käydään läpi lihasryhmät päästä jalkoihin. Vielä pulahdus meriveteen ja punkkitarkastus. Niin on valmis aamulla taas uusiin koitoksiin.

Björkön sisäjärvi karuine kallioineen on elämys. Suotta ei ole Saaristomeren suosituimpia luonnonsatamia!



Sanna-Mari Rivasto, Sinisimpukan luontokeskuksen asiakasneuvoja, Metsähallitus

Ei kommentteja: