Meloen töihin. Osa 7: Kolmen viikon melontaturnee on tullut päätökseen

Kolmen viikon laskurikalibrointiturnee on tullut päätökseen ja minun on aika jatkaa varsinaisia töitäni Sinisimpukan luontokeskuksessa.

Päivänä, jolloin matkustimme yhteysaluksella Kasnäsistä Vänöseen ja oli tarkoitus meloa Yxskäreniin, oli keliolosuhteet melontaan haastavat. Hauskaa oli huomata, että muutkin melojat olivat keksineet käyttää yhteysalusta kajakkien kuljetukseen varsinkin, kun melontakeli oli vaikea. Merialueille oli luvattu ukkospuuskissa jopa yli 20 m/s tuulta. Aallokko ei ollut suurta saarten suojassa, mutta vastatuuli oli voimia vievän kovaa ja mahdolliset nopeasti yli vyöryvät ukkoskuurot olisivat tehneet pientenkin selkien ylityksestä liian riskialtista. Päätimme yöpyä Vänön lähistöllä. Seuraavana päivänä tuuli oli tyyntynyt ja pääsimme jatkamaan matkaa. Mielenkiintoista oli antaa radiohaastattelu matkaan liittyen kajakin selästä!

Yxskären on vänöläisten perinteinen laidunsaari, jossa vieläkin laiduntaa lehmiä ja lampaita. Lehmät olivat vähän turhankin uteliaita outoja kulkijoita kohtaan.

Kun kiersin tarkistamassa palvelurakenteiden kunnon, huomasin, että niihin oli kohdistunut vandalismia. Huussiin ohjaava kyltti makasi maassa, puidenpilkkomiseen tuotu tukki oli kieritetty kauas puuvajasta ja tulipaikka oli rikottu. Ei aikaakaan kun syylliset selvisivät: lehmät kävivät rouskuttamassa tulipaikan muurauslaastia ja rahnuttivat kutiavia kohtia vasten luontopolkukylttejä!

Matkan aikana olen tullut siihen tulokseen, että kajakki sopii työkulkuneuvoksi tämän kaltaisiin kenttätöihin, jos työntekijällä itsellään on motivaatiota liikkua meloen ja elää leirielämää. Matkan aikana moni kansallispuistossa vieraillut oli hyvin kiinnostunut melonnasta ja tuli kyselemään matkan pituudesta ja turvallisuudesta. Poikkeuksetta kyselijä yllättyi, kun kerroin matkan luonteesta. Moni myös totesi, että onpa upea kesätyö! Täytyy kuitenkin todeta, että ei leirielämää teltassa jaksa loputtomiin, sillä ahtaassa teltassa ja sateessa häärääminen käy pidemmän päälle raskaaksi.

Sainko siis tarpeekseni kolmessa viikossa soijarouheesta ja pussipastasta, epävarmoista keleistä, jatkuvasta tavaroiden pakkauksesta kajakkiin ja kajakista ulos, huonoista pesumahdollisuuksista, kovasta makuualustasta, punkeista sekä aurinkorasvan ja hien kyllästämistä vaatteista? Viikoksi ehkä, mutta seuraava muutaman päivän melontaretki - tällä kertaa vapaa-ajalla tehtävä - häämöttää jo kahden viikon päässä. Ja se vapaapäivä kotona ennen Yxskäreniä... Kyllä, kävin sinä päivänä melomassa!

Sanna-Mari Rivasto, Sinisimpukan luontokeskuksen asiakasneuvoja Metsähallitus