Meloen töihin. Osa 5: Puiden lahottajia tutkimassa

Meloimme Panu Kuntun, kääväkästutkimusta tekevän biologin, kanssa Fårön ja Mjoön saarille. Niissä Panun oli määrä selvittää kääväkkäiden esiintymistä, runsautta ja elinympäristöjä. Minulle nuo päivät merkitsivät vapaapäiviä, mutta päätin käyttää ne tehokkaasti olemalla kirjurina. Kirjurina toimiminen vastaavissa tutkimustilanteissa on minulle entuudestaan tuttua.

Kääväkkäät ovat joukko lahottajasieniä, jotka pääosin kasvavat puuaineksessa. Tunnetuimpia kääväkkäitä lienevät käävät, joita niitäkin on Suomessa reilut parisataa laji. Usein ne jäävät kulkijalta kuitenkin huomaamatta, sillä moni kasvaa lahojen maassa makaavien runkojen alapinnalla. Kääväkkäät voivat lajista riippuen kasvaa joko ulkonevina tai alustanmyötäisinä.

Kuvassa vanhoissa männyissä elävä männynkääpä Fåröstä.

Kuvassa on alustanmyötäinen orvakka, josta otettaan näyte myöhempää mikroskoopilla tehtävää määritystä varten.

Näytteet pakataan paperipusseihin, kuivataan säilyvyyden parantamiseksi ja määrityksen jälkeen lähetetään kasvimuseoon talteen. Toinen alustanmyötäinen, mutta helposti värityksensä puolesta maastossa tunnistettava, viinikääpä, joka on vanhan metsän indikaattorilaji.

Koska monet kääväkäslajit tarvitsevat elääkseen erikokoista ja eritavoin lahonnutta puuta, on myös lahopuun mittaaminen ja lahoasteen selvittäminen osa tutkimustyötä. Suureksi huoleksi nousikin se, että luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeää lahopuuta poltetaan kansallispuiston alueella lainvastaisesti nuotiossa. Metsien eliölajeista noin 5000 on riippuvaisia lahosta puuaineksesta ja sen vähyys uhkaa satojen uhanalaisten lajien olemassaoloa.

Sanna-Mari Rivasto, Sinisimpukan luontokeskuksen asiakasneuvoja, Metsähallitus

Meloen töihin. Osa 4: Melontaturvallisuudesta

Moni ajattelee, että melonta on vaarallinen laji. Kajakilla melominen on kuitenkin turvallista ja suuremman vaaran saaristossa liikkuessa aiheuttavat punkit ja kyykäärmeet sekä sateesta liukkaat kalliot. Punkkeja on minuun kiinnittynyt tällä reissulla jo neljä, mutta käärmeet ovat pysytelleet piilossa. Kajakilla meloo kovassakin aallokossa, se tuli taas kerran todettua meloessani Konungskärin suunnalta Aspön taivaallisten munkkikahvien kautta Björköseen. Myötätuulta loppupäivästä oli lähemmäs 10 metriä sekunnissa ja aallot sen mukaiset. Vinhaa, mutta vakaata menoa! Ja upeita maisemia ehti myös ihailla aaloilla ratsastaessa. Ulkosaaristomelonnat ovat parasta, mitä tiedän!

Turvallisuudesta ei kuitenkaan kannata tinkiä. Aina ennen melonnalle lähtöä tarkistan, että pakkausluukut ovat ilmatiiviisti kiinni. Näin tavaratilaan ei pääse vettä ja kajakin kaatuessa kajakki kelluu. On kuitenkin hyvin harvinaista, että kajakki kaatuu, vaikka olisi kovakin aallokko. Meloessa käytän aina kelluntaliivejä. Kajakin kaatuessa on myös mahdollista pelastautua takaisin kajakin sisään ilman, että tarvitsee uida kajakin kanssa rantaan asti.

Sään vaihtelut aiheuttavat monesti pään vaivaa. Kova vastatuuli vie voimia ja saattaa vaikeuttaa avoimilla paikoilla rantautumista. Sumu puolestaan heikentää näkyvyyttä ja itse melojan näkymistä muille vesillä liikkuville. Kompassi auttaa sumussa ja hämärässä suunnassa pysymisessä. Turvaliivit ja pimeällä myös merkkivalot kajakissa parantavat melojan näkymistä muille vesillä liikkujille. Päähine ja aurinkolasit suojaavat auringonpistokselta ja aurinkovoide ihon palamiselta. Riittävä nesteen nauttiminen on tarpeen, jotta ei tule nestehukkaa. Pientä välipalaa kannattaa pitää käden ulottuvilla, jotta jaksaa paremmin pitkiä selkiä ylittäessä. Meloessa kastuu yleensä aina vähän. Sen vuoksi on hyvä pakata vaihtovaatteet vesitiiviisti mukaan hypotermian välttämiseksi.

Pitkän melontapäivän lopuksi maistuu venyttelytuokio, jossa käydään läpi lihasryhmät päästä jalkoihin. Vielä pulahdus meriveteen ja punkkitarkastus. Niin on valmis aamulla taas uusiin koitoksiin.

Björkön sisäjärvi karuine kallioineen on elämys. Suotta ei ole Saaristomeren suosituimpia luonnonsatamia!

Sanna-Mari Rivasto, Sinisimpukan luontokeskuksen asiakasneuvoja, Metsähallitus

Meloen töihin. Osa 3: Vastatuulessa Stora Hästöseen, myötätuulessa Konungskäriin

Melonta Korpoströmistä alkoi vastatuulessa. 5 metriä sekunnissa puhaltava tuuli sai aikaan jo kunnon vaahtopäitä Hjortön ja Stora Hästön väliselle pienelle selälle. Kajakki oli raskas meloa ja etukansi sukelteli aaltojen alle yhtenään roiskien melojan märäksi. Kajakki on kuitenkin vakaa ja turvallinen kovassakin aallokossa, joten matkalla ei ollut ongelmia. Telttapaikka löytyi Stora Hästön käppyräisten koivujen suojasta. Näkymä Stora Hästön kalliolta.

Stora hästö on vanha laidunsaari, jonka puoliavointa maisemaa lampaat hitavat. Tosin lampaista ei näkynyt kuin vilahdus. Kauneimmillaan saari oli kylpiessään ilta-auringossa, tuulen tanssittaessa rantakoivuja ja -leppiä. Mustikkasato ja hillat alkavat olla kypsiä. Jokamiehen oikeudella marjoja saa kerätä myös kansallispuiston alueelta. Hyviä vitamiinilähteitä aamupalamyslin sekaan.

 Telttapaikan edessä kasvoi mäkimeiramia - luonnonvaraista oreganoa. Matka jatkui seuraavaksi Konungskäriin, josta löytyy autiotupa sekä saaren historiasta kertova luontopolku. Tuuli sai aikaan vaahtopäitä, joten luvassa oli kovaa kyytiä myötätuuleen aalloilla surffaten. Autiotupa on todella upealla paikalla ja tunnelma on kuin Lapin autiotuvissa. Lakaisin ja pesin tuvan lattian, pyyhin kaapin hyllyt ja huuhtelin astiat. Nyt täällä kelpaa olla. Konungskärin lampaat tulivat mielellään rapsutettaviksi, toisin kuin Stora Hästön. Tänne on tultava uudestaan, niin suuren vaikutuksen paikka teki.

Sanna-Mari Rivasto, Sinisimpukan asiakasneuvoja

Meloen töihin. Osa 2: Tavarat kajakkiin ja matkaan!

Kajakkiin mahtuu vain rajallinen määrä tavaraa, joten pitkillä reissuilla on ajateltava tarkkaan, mitä ottaa mukaan. Lisäksi on ajateltava, missä järjestyksessä tavarat kajakin luukkuihin pakkaa, jotta ei tarvitse purkaa kaikkia tavaroita esimerkiksi taukotakkia tarvittaessa. Tavarat pakataan vedenpitäviin säkkeihin, jotta ne eivät kastu, jos tavaratilaan sattuu pääsemään vettä. Pakkausten pitää olla kooltaan sopivan pieniä, jotta ne mahtuvat sujahtamaan luukuista kajakin uumeniin. Varsinkin ensimmäisillä melontareissuilla tavarat usein hakevat vielä paikkaansa ja järjestystä: etuluukusta takaluukkuun ja takaluukusta etuluukkuun, tarkkaa asettelua ja varovaista runnomista.

Kajakkini perusvarustukseen kuuluu aukkopeite veden pääsyn estämiseksi kajakin sisälle, mela, kelluntaliivit ja pilli, mehupurkista askarreltu äyskäri, kuivausrätti ja melaparkiksi kutsuttu köysi, joka estää melan karkaamisen, jos ote sattuu siitä irtoamaan. Lisäksi tarvitaan kartta ja kompassi suunnistamiseen, hattu ja aurinkolasit suojaamaan auringonpaisteelta ja neopreen-tossut rantautumiseen. Mukana on myös EA-pakkaus ja merkkisavuja hätätilanteen varalle.
Vettä kulkee mukana n. 17 litraa henkeä kohden pakattuina 0,5 - 1,5 litran muovipulloihin. Päivässä vettä menee 3-4 litraa juomiseen ja ruuan laittoon. Täydennystä siis on haettava matkan varrelta.

Ruoka koostuu kasvispainotteisesta kuivaruuasta, joka
valmistetaan retkikeittimellä. Energian ja etenkin kuumina päivinä riittävä suolan saanti on turvattava myös melonnan aikana. Naposteltavaksi on varattu suolakeksejä, kuivahedelmiä ja tietenkin suklaata.

Vaihtovaatteita on varattava monenlaisiin sääolosuhteisiin: ohutta pitkähihaista puuvillapaitaa polttavaan auringonporotukseen, sadetta ja tuulta pitävää kuorikerrosta rankkasateeseen, viileitä öitä varten villakerrasto, jonka kanssa on mukava kömpiä telttaan ja makuupussin. Veden ja jään hiomia silokalliota pitkin kelpaa tassutella paljain jaloin, mutta muualla maastossa saappaat ovat ehdottomat: ne suojaavat parhaiten käärmeiltä, punkeilta ja varpaiden kastumiselta. Kun tavarat on lastattu kajakkiin, keula suuntautuu ensin kohti Hjortön saarta. Sieltä matka jatkuu maanantaina Stora Hästön saarelle, ensimmäisen kävijälaskurin luo.

Saaristomeri, täältä tullaan!

Sanna-Mari Rivasto, Sinisimpukan luontokeskuksen asiakasneuvoja, Metsähallitus

Meloen töihin. Osa 1: Mistä on kyse?

Olen Sinisimpukan luontokeskuksen asiakasneuvoja ja harrastan vapaa-aikanani retkimelontaa. Sain villin idean yhdistää työn ja vapaa-ajan harrastuksen ja tästä ideastani innostuivat myös muu Metsähallituksen väki. Lähden kalibroimaan kävijälaskureita Saaristomeren kansallispuiston kohteille viikolla 29. Kävijälaskurit tulee kalibroida, jotta saamme tarkkaa tietoa kansallispuiston kävijämääristä ja osaamme kohdentaa palveluvarustusta käyttömäärän mukaan. Matkat laskurilta toiselle taitan meloen kajakilla vapaapäivinäni.

Kajakki on ekologinen ja lähes äänetön kulkuväline, jonka kanssa liikkuessa tuntee olevansa yhtä meren aaltojen kanssa. Meloessa saa myös hyötyliikuntaa koko keholle. Aloitin tosissani merimelonnan vasta viimekesänä käytyäni ensin kolmipäiväisen melontakurssin. Kokemusta merimelonnasta - ja oikeasta sekä väärästä melontatekniikasta - karttui nopeasti kesän aikana, sillä vietin suuren osan vapaapäivistä ja lomapäivistä merellä.

Olen matkassa yhteensä noin kolme viikkoa. Matkan aikana on tarkoitus kirjoittaa ajatuksista ja kokemuksista Saaristomeren kansallispuiston lokiin. Yksin en ole matkaan lähdössä, vaan seurana meloo saaristometsien kääväkästutkimusta tekevä biologi. Melontaturneen kohteina ovat Stora hästö, Konungskär, Björkö, Boskär, Berghamn ja Yxskär. Reittivalinnat ja aikataulut sovitan tuulien mukaan, mutta takaraja kotiinpaluulle on 8.8. Yxskärin kalibroinnin teen erillisenä matkana Kasnäsistä lähtevää yhteysalusliikennettä hyväksikäyttäen. Kartalta näet reittisuunnitelmani. Näytä Meloen töihin suuremmalla kartalla
Jos löydät minut edellä mainituista saarista, älä kainostele tulla jututtamaan minua! Kerron mielelläni Saaristomeren kansallispuistosta, työstäni Metsähallituksessa ja tietenkin melontakokemuksista.

Sanna-Mari Rivasto, Sinisimpukan luontokeskuksen asiakasneuvoja, Metsähallitus